Olen tehnyt koko loman töitä. Joka lihas ruumiissani on aivan voimaton. Koko talven istuskelu ilman mitään kuntoilua tuntuu nyt: neljän päivän lomituksen jäljiltä olo on kuin valjakkokoiralla naparetken jälkeen. Fyysinen voimattomuus voisi tuntua hyvältäkin, mutta kun en oikein jaksaisi ajatellakaan enää. Ja kuitenkin pitäisi, alkavalla viikolla on monta tärkeää asiaa edessä.

Jollain tapaa tämä pääsiäisloma jakaa kevääni kahteen osaan. Juuri ennen pääsiäistä sain tiedon valmistumisestani, ja tämän jälkeen siitä ei enää tarvitse murehtia. (Kunhan vain saan sen todistuksen, että voin viedä sen Kelalle, niin koko rumba on ohi.) Nyt voin keskittyä vain ja ainoastaan opintoihini Jyväskylässä. Niin ja Nefaan, sillä myös puheenjohtajuus alkaa nyt, vaikka se on ollut vaihtumaisillaan jo pitkään. Nefassa kevät ei ole hiljentymisen aikaa, vaan parin vuotuisjuhlan lisäksi edessä on vielä monta tapaamista ja neuvottelua laitoksen väen ja toisten ainejärjestöjen kanssa. Olen hautonut visioita siitä, millaisena haluaisin Nefaa johtaa siitä asti, kun minua pyydettiin pj:ksi, ja nyt on aika tarttua toimeen eikä vain lykätä kaikkea tehtäväksi "sitten joskus".

Edessä on siis reilun kuukauden mittainen rykäisy, kiireinen aika sekä opintojen että muiden juttujen vuoksi. Onneksi on kevät, aurinko paistaa ja polkupyörällä pääsee nopeasti paikasta toiseen. Aurinko antaa energiaa, jos vain maltan joskus pysähtyä paisteeseen niin, että lämmin kevätpaiste vahvistaa pisamani täyteen loisteeseen.