Kireä olo päässä alkoi jo aamulla ja on jatkunut koko päivän. Kunnes äsken kävelin Mäkipellolle ja kotiin ja näin pitkästä aikaa tähdet. Kaupungissa ne katoavat, enkä tajunnutkaan, että myös tähtiä voi kaivata. Kuu oli kirkas ja puolikkaanakin sen valo riitti valaisemaan lumen ja puut sinisenharmaiksi. Kaikkialla oli hopeaa. Ilmassa oli taikaa, ja sitäkin olin kaivannut.

Mietin kävellessäni, kuinka Elna ja Veikko ovat katselleet noita samoja tähtiä, osittain samoja puitakin lähes 70 vuotta sitten, kun seurustelivat, kihlautuivat, menivät naimisiin ja olivat onnellisia ja rakastuneita. Ja nyt niitä tähtiä katselen minä, ja lumi narskuu kenkien alla.