tiistai, 16. huhtikuu 2013

Päivityksiä

Wordpressiin kirjoittaessani Vuodatuksessa on tapahtunut muutoksia. Kuin ihmeen kaupalla (ja siskon avulla) sain vielä auki vanhan blogini ja muuttelin asetuksia. Blogiin on tullut aika paljon roskakommentteja, joten poistin kommentointimahdollisuuden. Linkit ja useimmat kuvat ovat kadonneet postauksista - harmi sinällään, mutta onneksi tekstit ovat tallella.

En halua sulkea tätä blogia, sillä täällä on aika paljon sekä kirjamerkintöjä että päiväkirjamaisesti tärkeitä hetkiä omasta elämästäni. Pidän tätä siis edelleen julkisena, mutta keskustelun toivon suuntautuvan nykyiseen blogiini osoitteessa

http://kirsimaria.wordpress.com

 

sunnuntai, 23. lokakuu 2011

Ilmoitusluontoisesti

Hei,

en ole aikoihin käynyt enää täällä päivittämässä tai vastaamassa viesteihin. Pahoittelut niille, jotka ovat vanhoja juttuja kommentoineet! Ajantasaisesti minut saa kiinni saman blogin nykyisestä osoitteesta http://kirsimaria.wordpress.com

Vuosien mittaan sekä blogi että kirjoittaja ovat kehittyneet. Sama otsikko ja samat teemat silti pysyvät: jatko-opinnot, kirjat sekä ilo ja onni elämästä. Alppipolulla ollaan edelleen ja omaa tähteä kohti kuljetaan.

lauantai, 9. elokuu 2008

Muutto.


Hei, nyt se tapahtuu: muutan. Tai siis blogini muuttaa. Väsyin viimein vuodatuksen ongelmiin. Viimeisimmät jutut on taas korjattu, mutta en jaksa jäädä odottamaan, että uusia ongelmia ilmaantuu. Kiitos yhteistyöstä, tämä lähtee nyt silti.

Eli Illuusioita päivittyy jatkossa Wordpressiin: http://kirsimaria.wordpress.com
Tervetuloa sinne kaikki! (Blogilistan suosikinkin saa päivittää. :)

Siinä mielessä vuodatusta jää ikävä, että täällä on yli puolentoista vuoden ajalta aika paljon elämääni tallessa. Siksi en hävitä tätä vanhaa blogia minnekään, ja käyn kyllä lukemassa juttujen kommentit jos niitä tulee ja vastaamassa niihin. Erityisesti kirjapäiväkirjan jääminen tänne harmittaa. Mutta uusia seikkailuja kohti! Pidän Wordpressista nyt jo enemmän, vaikka olen sen kanssa ihan alussa.

Kiitos (ja anteeksi)!

perjantai, 8. elokuu 2008

Sadepäivän piristys.


Tänään sataa ilmeisesti koko päivän. On perjantai, jolloin viikonloppu siis on jo melkein käden ulottuvilla ja kaikki kärvistelevät töissä toivoen, että kello olisi jo tarpeeksi, että voisi lähteä. Hitaasti se silti liikkuu. (Paitsi minun kelloni, joka suorastaan lentää aina silloin, kun teen jotain turhaa joka ei liity töihin, kuten bloggaan tai luen muiden blogeja...)

Pitkin talvea olen piristänyt omia päiviäni Potter Puppet Pals -videoiden parissa monet kerrat. Tämä on ehdoton suosikkini: The Mysterious Ticking Noise. Toivottavasti ilahduttaa, sillä kuitenkin me kaikki olemme samassa liemessä, loppujen lopuksi: "Singing our song all day long at Hogwarts..."

En tiedä onko tämä hauska muiden kuin sellaisten mielestä, jotka ovat lukeneet edes jonkun kirjoista.

Ja jää muuten päälle: "Snape, Snape, Se-ve-rus Snape..."


tiistai, 5. elokuu 2008

Linn Ullmann: Ennen unta.


Kun googlaa norjalaisen kirjailijan Linn Ullmannin, tulee nopeasti selväksi, että hän on ruotsalaisen näyttelijättären Liv Ullmannin ja ohjaaja Ingmar Bergmanin tytär. Mahtaakohan häntä kuinka paljon kaivella se, että joka paikassa otetaan ensimmäisenä esiin kuuluisat vanhemmat? WSOY on onneksi vähän viksumpi, eikä kirjailijaesittelyssään mainitse sukulaisia lainkaan. Hyvähyvä! Ei niitä aina tarvitse ottaa joka paikkaan riesaksi, vaikka Turun Sanomien arvostelussa pohditaankin, kuinka paljon Ullmannin esikoisromaanin saamasta huomiosta mahtaa johtua kuuluisista sukujuurista. Hyvälle kirjailijalle kuuluisat vanhemmat voivat olla myös ikävä taakka.

Ennen unta (For du sovner 1998, suom. 1999) on Linn Ullmannin esikoisromaani. Se on hieno kirja rakkaudesta, rakkauksien tavoittelusta ja unelmista. Kirja kertoo Karin Blomista ja hänen perheestään kulkien välillä 1930-luvun siirtolais-isoisän tarinasta Karinin ja hänen siskonsa Julien elämään. Jollain tapaa Ennen unta on myös perhe- tai sukuromaani, sillä Karin tekee kirjassa tiliä useammankin sukupolven rakkauksien illuusioista.

Kaikkein eniten minuun koski Julien kulissimaisen onnellisen ja täydellisen onnettoman avioliiton kuvaus. Se heijastuu kirjassa paljon avioparin pienen Sander-pojan kautta, ja perheen rikkinäisyyden vaikutusta lapseen kuvataan hyvin. Julien elämän valintojen rinnalla Karin näyttäytyy kirjassa korostuneen toisenlaisena. Hän keräilee miehiä, viettelee kenet vain haluaa, aivan kenet tahansa. Karinkaan ei nyt varsin täyspäiseltä tai ainakaan ehjältä vaikuta.

Kirja kulkee unen ja valveen rajamailla, siellä missä muutoin realistiset tapahtumat voivat äkkiä muuttua fantasianomaisiksi. Nämä kohdat sopivat kirjaan niin, etten huomannut edes ihmetellä niitä. Se kertoo siitä, miten hienosti Linn Ullmann käyttää kieltä. Hieno kirjailija. En ole lukenut häneltä muuta, mutta tämän kirjan jälkeen en ainakaan estele. Ennen unta ei ehkä ole kaikkein tyhjäpäisintä luettavaa (vrt. esim. Hilja Valtonen), mutta sen sijaan taitavaa, hienoa nykykirjallisuutta naapurimaasta.

ForDuSover.bmp

Kansikuva on myös kaunis. Sen vuoksi tartuin tähän kirjastossa, sillä en etsinyt Ullmannia erityisesti. Se vain tuli vastaan.