Kävin sunnuntaikävelyllä. Katsoin ennen lähtöäni Forecasta, että kylmähän siellä on, pitänee pukeutua lämpimästi. Siitä huolimatta onnistuin palelluttamaan itseni oikein kunnolla.

Alkumatka oli oikein ihana, ja vaikka vähän kylmetti niin reippaasti kävellen vilutus unohtui. Puissa oli paksu huurrekerros, lumen narske kenkien alla sai sydämen keveäksi, ja kaikki oli niin valkoista, niin kovin valkoista. Parasta sunnuntaikävelyissä on "Mitä jos asuisin täällä?" -leikki, joka saa minut näkemään maisemassa ihastuttavia asuinpaikkoja. Leikkiä voi leikkiä niin kokonaisilla asuinalueilla kuin yksittäisillä taloilla. :) Turkuun jäi monia suosikkihaaveasuinpaikkoja, mutta vähitellen Jyväskylästäkin on alkanut löytyä helmipaikkoja tuolle leikille.

Sitten minua alkoi kuitenkin palella, oli pakko lyhentää suunnittelemaani reittiä ja tulla niin pian kotiin kuin pääsin. Jossain vaiheessa Jyväsjärven rantaa taapertaessani ehdin jo ajatella, etten pääse kotiin saakka, jään vain tärisemään siihen polun varteen. Mutta en tietenkään jäänyt vinkumaan, pistin vain kenkää toisen eteen ja pääsin kotiin. Vyötäröstä alaspäin olin aivan jääkalikka. Ehkä minun kuitenkin sitten pitää hankkia ne toppahousut, joita en ole raaskinut ostaa.

Lämmin suihku ja pari palaa suklaata auttoivat asiaa, nyt on jo parempi olo, vaikka vieläkin käy vilunväristyksiä aina silloin tällöin. Täytyy juoda kuumaa tänään, ensi viikolla ei ole aikaa sairastaa. Seuraavalla viikolla sitten voisin maatakin pari päivää, mutta ei juuri nyt. Huolimatta jääkalikkatunteesta oli hyvä, että tuli lähdettyä ulos. Sisällä istumisesta tulee niin kovin, no, sisälläistunut olo.

Ikävä asia: Laura on sairastunut, eikä tullutkaan tänään kylään niin kuin oli tarkoitus. Joudun istumaan Museoliiton seminaarissa yksin, plaah. Tylsää.

Kiva asia: turkulainen kimppablogi Veivimankeli on herännyt eloon taas!