Ruotsalainen Majgull Axelsson sai kirjastaan Huhtikuun noita (Aprilhäxan) August-palkinnon vuonna 1997. Kirja on ollut pitkään hyllyssäni koskemattomana, mutta onneksi sain nyt aikaiseksi tarttua siihen.

Huhtikuun noita kertoo neljästä naisesta, heidän lapsuudestaan, kasvamisestaan ja erilaisista elämistään. Heitä yhdistää Ellen-täti, joka on synnyttänyt yhden ja kasvattanut kolme heistä. Tarinaa kantaa Desirée, joka on vaikeasti vammainen ja laitoshoidossa. Hän on kirjan nimihenkilö, huhtikuun noita, jolla on kyky irtautua omasta ruumiistaan ja siirtyä toisiin olentoihin. Hän on kansankodin 1950-luvun siivousinnon vuoksi suljettu laitokseen pois äitinsä luota syntymästään asti. Oman lapsen sijaan hänen äitinsä otti kasvatuslapsia, joille Desirée nyt lähettää nimettömiä kirjeitä.

Erilaiset äidit ja tyttäret ja heidän väliset suhteensa ovat yksi kirjan teemoista. Välillä väkivaltaisuudella, alkoholismilla ja muulla kurjuudella mässäily alkaa tuntua sosiaalipornolta, mutta Axelsson kirjoittaa niin hyvin, että tunne unohtuu nopeasti. Hän kertoo tarinaa eri henkilöiden näkökulmasta niin, että jokainen tuntuu olevan oikeassa: välillä tunsin sympatiaa jopa pulsu-narkkari-Birgittaa kohtaan. Jokainen naisista on vuorollaan ärsyttävä, vuorollaan säälittävä, vuorollaan ihailtava. Ihan niin kuin ihmiset oikeassa elämässä.

Triviaa: päähenkilöiden nimet Margareta, Birgitta, Desirée ja Christina ovat Ruotsin prinsessojen nimiä. Siis vanhempien prinsessojen, nykyisen kuninkaan isosiskojen. Pitäisi varmaan tuntea ruotsalaista kulttuuria ja kuningasperheen historiaa, että ymmärtäisi, miksi juuri tämä nelikko on kirjailijan valinta päähenkilöiden nimiksi.