Olen aloittamassa jälleen kerran graduni loppuluvun kanssa pakertamista. Loppuluku tuntuu vaativan erityisen paljon inspiraatiota, se ei vieläkään ole valmis vaikka olen "tehnyt" sitä jo aika pitkään. Mutta vaikea työ vaatii erityisen hyvän taustamusiikin, joten hain apua levyarkustani. Harvoin pystyn työskentelemään täydellisessä hiljaisuudessa. Niin käy oikeastaan vain silloin, kun uppoan työhön niin, etten huomaa levyn loppuneen. Seuraavassa poimintoja levyarkustani kirjoitustyön taustaksi:

- Taru Sormusten Herrasta -leffojen soundtrackit. Suosikkini musiikilta on keskimmäinen osa, Kaksi tornia. Jostain syystä näiden elokuvien musiikit saavat minut keskittyneeksi ja tuottoisaksi. Varmastikin parhaat osat gradustani on kirjoitettu Lord of the Rings -musiikin soidessa.

- Braveheart -elokuvan soundtrack. Ehkä yksi kauneimpia tuntemiani klassisia kappaleita on tällä levyllä. Braveheart -musiikki oli inspiraationi lähde vuosikausia, mutta LOTR tuli just kun olin kyllästymässä tähän.

- Stan Getz: Focus, jossa Getz siis soittaa saksofonia ja mukana joukko orkesterisoittimia, säveltäjä Eddie Sauter. Aivan loistava levy työmusiikiksi.

- Trio Töykeät: Wake.
- Lenni-Kalle Taipale  Trio: Nothing to Hide
- Miles Davis: Sketches of Spain.
Kaikki kolme ovat suosikkejani muuten aika kapeassa jazzhyllyssäni. Sopivat hyvin erittäin moneen tilanteeseen, myös työnteon taustalle.

Johtopäätös: kuuntelen opiskelutöitä tehdessäni mieluiten musiikkia, jossa ei ole lyriikoita. Tietenkin. Sanoja jää liian helposti kuuntelemaan, instrumentaalinen musiikki vain soljuu taustalla. Jossain tutkimuksissa on ilmeisesti todettu Mozartin sävellysten virkistävän aivotoimintaa tai jotain sen tapaista. Pitäisi varmaan kokeilla... :)

Onhan noita muitakin hyviä levyjä, mutta kaikki eivät sovi työntekoon. Minulla on tapana kuunnella musiikkia myös nukahtaessani (stereoiden sleep-toiminto on näppärä), ja siihen aivan täydellisiä ovat esimerkiksi Perko, Pyysalo, Viinikainen -trion Kuunnelmia tai vaikka Yann Tiersenin C'était ici. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan oikein hyvin käy työmusiikiksi. Kuunnelmia on liian rauhallinen ja Tiersen ehkä liian hyväntuulinen, liian onnellinen - ei sitä kuunnellessa tee mieli tehdä töitä.

Suurin osa levyistäni sopii myös nukahtamismusiikiksi, mutta tulipahan vastaan myös poikkeus. Kun yritin nukkua Kanye Westin Late Registration -levyn soidessa näin aina painajaisia. Pari iltaa meni niin, että heräilin tuskaisista, lyhyistä unista ennen kuin levy oli edes pyörinyt loppuun. Eli ei Kanyeta enää unimusiikiksi, kiitos.