Niin hyvältä kuin graduarvosana tuntuukin, niin arki koittaa ja pitää taas paneutua tavallisiin ongelmiin. Lähin sellainen on ainejärjestöni Nefa-Jkl, jonka vuosikokous on huomenna. Nefa on syksyinen ihastukseni, jolle annoin ensin pikkusormen, mutta joka on nyt viemässä käden ja pään ja koko ihmisen. Olen ryhtymässä järjestön puheenjohtajaksi huomenna. Ei pitäisi olla tulossa äänestystä, muita itsemurhakandidaatteja ei nimittäin ainakaan toistaiseksi ole ilmaantunut. :)

Ainejärjestömme on pieni ja toiminta vähäistä verrattuna aikaisempaan järjestööni Kritiikkiin Turussa. Nefassa on kuitenkin paljon potentiaalia, joka on päässyt unohtumaan ainakin tämän talven aikana. Olen ottanut missiokseni kaivaa sen aktiivisuuden ja toimivuuden jälleen esiin. Lähtökohta on aika ikävä, sillä nykyinen pj:mme on ollut jo jonkin aikaa hyvin kyllästynyt koko järjestöön, eikä sen vuoksi ole hoitanut asioita ihan niin hyvin kuin olisi voinut. Tällä hetkellä minusta tuntuu kuin hän kaataisi ämpärillä päälleni kaikenlaista roskaa, jonka seasta minun on itse löydettävä se oleellinen, mitä nyt pitää tehdä. Hänen tekemättä jättämisensä aiheuttavat minulle kaksinverroin hommaa ainakin nyt alkuun. Työtä on paljon, tulen istumaan jos jonkinlaisessa kokouksessa vielä tänä keväänä. Mutta toivottavasti työ on myös palkitsevaa.

En ryhtyisi tähän, jos olisin yksin. Onnekseni minulla on kuitenkin ympärilläni hyviä kavereita, jotka jakavat vastuuta ja ovat yhtä innokkaita tekemään asioita ja nostamaan Nefan profiilia edes vähän ylöspäin nykyisestä lamaannuksesta. Hyvällä porukalla tästä tulee vielä nosteinen vuosi Nefalle, eikä minun tarvitse hävetä siirtäessäni tehtävää seuraavalle pj:lle vuoden kuluttua. Siinä on tavoitetta.