Kävin tänä aamuna jälleen uimassa, ensimmäistä kertaa nyt sen kaverini kanssa, jonka kanssa koko ajatus aamu-uinneista syttyi. Hän lähtee matkalle Argentiinaan (!) parin päivän kuluttua, joten saan taas leikkiä punasilmäistä sorsaa yksikseni parin viikon ajan. Olen käynyt uimassa nyt kolme kertaa. Minun tapauksessani voidaan ehkä puhua jo aktiiviharrastuksesta, sillä en yleensä ole liikuntajutuissa kovin pitkäjänteinen. Mutta nyt olen sijoittanut jo välineisiinkin: minulla on uimalakki, nenäpidike ja uimalasit.

Pitäisikö nenäpidikettä selittää? Se on välttämätön minunlaiselleni ihmiselle, joka ei pysty laittamaan kasvojaan veteen ilman, että kiskaisee vettä nenäänsä. Muovisen, hiukan ruman ja epämiellyttävän nenäklipsin avulla pystyn uimaan rintauintia tyylillä, joka on edes vähän sinne päin, miten kuuluisi. Muuten uinnista ei ole mitään hyötyä, se vain jökittää niskat pahempaan kuntoon. Nyt nautin siitä ihan tosi paljon. Lasit minulla oli eka kertaa  tänään, mutta ne ovat myös kovasti tarpeelliset. Silmät säästyvät kloorilta. Edellisestä uintikerrasta minulla oli ainakin kaksi päivää silmät kipeät, koska olin jättänyt Swedish Goggleni kotiin.

Kuulostaa ehkä siltä, kuin olisin sijoittanut paljonkin harrastukseen, jota ei totuuden nimissä nyt vielä oikein voi sanoa harrastukseksi, vastahan aloittelen. Mutta tulin vasta tänään ajatelleeksi, että uinti on yllättävän edukas tapa hoitaa itseään. Kaikki varusteeni maksoivat yhteensä 18 euroa ja ne kestävät pitkään, eivät siis vaadi jatkuvaa uusimista. Jatkuva menoerä ovat uimaliput, jotka maksavat aamu-uinneilla opiskelijoilta 1,70e. On tässä maailmassa minusta kalliimpiakin harrastuksia... Nälkä liikuntashoppailuun tietysti kasvaa syödessä, joten eiköhän minun jossain vaiheessa ole hankittava sporttisempi uimapukukin - tuo tämänhetkinen on vähän epäuskottava. :) Mutta kelpaa nyt niin kauan, kun olen köyhä.

***

Olin ajatellut vaihtaa blogini sivupohjaa yksivuotissynttäreitten aikaan, mutta äh, en viitsinyt odotella. Tietäisitte vain miten monta iltaöistä tuntia olen käyttänyt etsiäkseni juuri sellaista pohjaa, jonka haluan! Olen myös yrittänyt tehdä sellaista itse, mutta huonoin tuloksin. Onneksi sivupohjanikkareita on olemassa, joten laitoin toiveitani eteenpäin. Syksyinen kuva ei ole tismalleen sitä mitä halusin, mutta sopii tunnelmaltaan juuri nyt tähän hetkeeni ja se on hirmu kaunis. Mitä sitä sen enempää miettimään, sivupohja se vain on. Kiitokset Tuuliviirille! Talven tullen on ehkä vaihdettava ruskanlehdet pois, mutta ei se mitään - vaikeudestaan huolimatta valitseminen on myös kivaa.