Voi kyösti että on kylmä! Eilen oli aurinkoista, ihanan kirkas syyspäivä, mutta tänään sataa ja Forecan mukaan Jyväskylässä sataa koko ensi viikon. Ja on kylmä, lämpötila ei enää nouse yli 10 asteen. Ensilumi satoi perjantaina 12.10. ja sen jälkeen olen aina pyöräillessäni ollut aivan jääkalikka. Sen lisäksi, että alan aamuisin ja iltaisin pelätä liukkautta (pelkään liukasta asfalttia ihan tositosi paljon, useimmiten ihan turhaan), on pyöräily kurjaa myös palelemisen vuoksi. Vasta juuri ennen perillepääsyä alkaa olla lämmin, suurin osa matkasta menee siihen, että saa kylmästä jäykistyneet jalat polkemaan pyörää eteenpäin. Sormet ovat aina kohmeessa.

En pysty käsittämään ihmisiä, jotka pyöräilevät vuoden ympäri. Liukkauden takia se on tosi vaarallista, eivätkä nämä "superpyöräilijät" useinkaan käytä kypärää. Mutta entä se kylmyys? Veto menee takin läpi aina, tai sitten jos pukee tosi paljon päälle, niin tulee kuuma. Kävely on minun juttuni talvisin, silloin omaa hiostumista ja palelemista voi kontrolloida paljon paremmin.

Viime vuonna näihin aikoihin (tai tämän säävaiheen tulessa) jätin pyörän kotiin ja aloin kulkea kävellen. Tänä syksynä olen ostanut uuden pyörän, ja yksi tarkoitus siinä oli se, että saisin venytettyä pyöräilysesonkiani. Pyöräni on hyvä pyörä, kyllä sillä pitäisi pystyä vielä polkemaan. Ja pystynkin, jos vain päätän niin. Vesisateessa polkeminen on kurjaa, kun farkut kastuvat aina ja hanskat ovat loppupäivän märät. Mutta onneksi vedenkestävä ripsiväri on keksitty - ei siis hätää! :) (Tärkeät asiat ensin, mitä palelemisesta kunhan meikit ei ole poskilla. Olen välillä ihan hullun turhamainen, tiedän.)

Kun tämä sää nyt vain osaisi päättää, onko talvi vai syksy. Muutaman päivän sateen jälkeen puissa ei luultavasti ole yhtään ruskalehteä jäljellä. Silloin alkaa syksyn ikävin vaihe, kun vain sataa ja on tummaa ja pimeää. Tulisi mieluummin lunta.