Kesäkauteni viimeinen kirjaseikkailu vei minut Afganistaniin. Luin tämän kohukirjan jo muutama päivä sitten, mutta oli pakko antaa ajatusten vähän kypsyä, ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan.

Kabulin kirjakauppias muistetaan siitä sananvapaussodasta, jonka sen julkaiseminen aiheutti. Norjalainen toimittaja, kirjailija Åsne Seierstad asui Afganistanissa kabulilaisen perheen luona vuonna 2002. Kokemuksistaan hän kirjoitti kirjan, joka loukkasi kuvauksen kohteena ollutta perhettä niin, että perheen pää veti asian oikeuteen. En tiedä miten juttu päättyi, mutta Seierstad ainakin sai runsaasti julkisuutta.

Kieltämättä kirja on lukemisen arvoinen kuvaus afganistanilaisesta perheestä ja kulttuurista. Taidan silti olla liian pahasti koulutukseni läpilyömä, että suurimman osan aikaa pohdin vain lähdekriittisiä asioita. Miksi Seierstad on kirjoittanut niin intiimejä asioita? Hän on häivyttänyt itsensä kokonaan tarinasta, hän kertoo perheestä niin kuin häntä itseään ei olisi paikalla lainkaan, mutta ei selitä tätä ratkaisua mitenkään. Kuitenkin hän kertoo kirjan alussa, että häntä kohdeltiin poikkeuksellisesti; hän sai olla samassa huoneessa sekä miesten että naisten kanssa, joten hän tutustui molempiin maailmoihin. Hän kertoo väitelleensä, suuttuneensa, riidelleensä Kabulissa asuessaan. Miksei hän kerro siitä mitään? Sen sijaan hän kertoo perheestä, jonka hän sanoo olevan epätavallisen vapaamielinen, mutta jättää kertomatta millä tavoin vapaamielisyys näkyy. Nyt kirjakauppiaan perhe jää lukijoiden mieliin edustamaan koko afganistanilaista perhemallia.

Minua kiusasi se, että tunsin koko ajan olevani tirkistelijä. Perheenjäsenet ovat kertoneet luonaan asuneelle toimittajalle hyvin henkilökohtaisia, arkoja asioita, jotka tämä sitten kirjoittaa koko maailman luettavaksi. En usko, että kirjakauppiaan perhe on tarkoittanut sitä uskoutuessaan toimittajalle. Ja kaikki johtaa kysymykseen, miksi Seierstad on kirjoittanut kirjansa. Mitä hän on tavoitellut? Kohua, paljastuksia islamilaisesta perheestä, naisen aseman kohentamista Afganistanissa?

Seierstadin ansio on naisten elämän kuvailu. Hän uskaltaa kertoa burkhan käytön ikävyyden lisäksi myös naisten elämän iloisista asioista. Kirja myös paljastaa, mihin tyrannimainen perheen hallinta johtaa. Kukaan perheessä ei oikeastaan ole onnellinen, eivät pojat eivätkä tytöt, eivät miehet eivätkä naiset. Ikävä olo vain puretaan eri tavoin: huumeisiin ja juhlimiseen, salaisiin itkuihin, lamaantuneeseen hiljaisuuteen. Kiinnostavaa, joskin vähän sekavaa oli myös Afganistanin historiasta kertominen. Huomasin aukon sivistyksessäni, kun tipuin välillä kärryiltä historian eri vaiheista kerrottaessa. Kartastakin olisi ollut apua. Oli miten oli, Kabulin kirjakauppias jää mieleen.

Muun muassa Pekka Haavisto on kirjoittanut arvostelun Kabulin kirjakauppiaasta.