Itselläni ei ole pakkasmittaria, mutta kuulin äsken kämppikseltäni, että asuinalueellamme oli ollut aamulla 37 astetta pakkasta. Kun tulin bussista pois näin erään julkisen mittarin siinä lähellä yliopistoa, ja se näytti -30. Tämä tapahtui aamupäivällä. Nyt en uskalla edes ajatella, mitä mittari näyttää.

Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa museologian ainejärjestön Diaarion maaliskuisen seminaarin järjestelytyöryhmän kokoukseen. Ajattelin, että vaikka olen vain päivätyöläisenä seminaarissa, niin kokoukseen osallistumalla voin oppia asioita tällaisen tapahtuman järjestämisestä. Ensimmäisenä opin, että minun olisi pitänyt olla aktiivisempi syksyllä, kun seminaarityöryhmää  koottiin. Järjestelyt ovat nyt jo niin pitkällä, että niistä on vaikea muodostaa kuvaa; kukin työryhmän jäsen hoitaa omaa vastuualuettaan ja vain raportoi siitä muille.

Sen lisäksi sain hyvän läksyn liiallisesta hybriksestä ja itsevarmuudesta. Kuluneen talven aikana olen huomannut voivani keskustella omien tieteenalojeni (tai oman alani, historian ja etnologiatieteiden, makukysymys onko niitä yksi vai kaksi vai oikeastaan neljä, sillä etnologiatieteethän koostuvat etnologiasta, folkloristiikasta ja kulttuuriantropologiasta) tutkimuksesta ainakin noin niin kuin yleisellä tasolla. Alan metodien pääpiirteet on hallussa ja jotain tiedän tutkimuksen nykyisistä trendeistäkin (paitsi en ehkä etnologiatieteiden, niissä olen vielä aika uusi, en ole päässyt mukaan tieteen tämänhetkiseen keskusteluun). Mutta kun kuuntelin museologian opiskelijoiden keskustelua, olin suurimman osan aikaa melko jäässä. Sain pitkästä aikaa huomata olevani täysin aloittelija jollain alalla. Minulla ei ole selvää mielikuvaa museologian tutkimuksesta ja sen kentästä, en tunne henkilöitä eikä minulla oikeastaan ole minkäänlaista kokemustakaan siltä alalta. Ihan toinen tilanne, kuin pääaineideni kohdalla, jossa keskustelun termistö on tutumpaa.

Ihan hyvä näin, ei ole tervettä luulla itsestään liian suuria. Paluu maanpinnalle ja läksy siitä, että minulla on vielä paljon, hyvin paljon opittavaa, oli hyvä juttu.

Nyt väsyttää. Tekisi mieli nukkua päikkärit, vaikka luulin päässeeni siitä tavasta. Tänään ei vain ole sujunut oikein mikään, ei kokoustaminen eikä tenttiin lukeminen.