Olin Eijan ja Minnan kanssa Jyväskylän kaupunginkirkossa kuuntelemassa ja laulamassa Christmas Carols. Eli mentiin englanninkieliseen kauneimpiin joululauluihin hakemaan jouluista tunnelmaa. Tulipahan kokeiltua sekin, vaikka ei se kyllä ihan sama asia ollut kuin perinteiset Kauneimmat joululaulut. Vaikka suurin osa lauluista oli tuttuja säveleltään, meni energia siihen kun yritti saada tavuja osumaan oikeaan nuottiin - ei ollut helppoa ihan kaikkien laulujen kohdalla ainakaan minunkaltaiselleni vain auttavasti musikaaliselle ihmiselle. Kirkko oli ihan täynnä väkeä, mikä oli yllätys minulle, en arvannut että sinne tulisi niin paljon ihmisiä. Edessäni istui nuori aviopari, jotka kyhnäsivät koko ajan, se oli ärsyttävää. Tilaisuuden jälkeen sanoin siitä, ja kävi ilmi että tyttö opiskelee jotain samoja juttuja kuin Minna. Tämä kaupunki on aika pieni. :)

Menin laulamaan englanniksi, koska en ole varma pääsenkö oikeisiin kauneimpiin muuten. Ensi viikonloppuna niitä olisi vaikka kuinka paljon, mutta olen silloin Tallinnassa. (Jipii!) Vielä 21.12. olisi Taulumäellä, mikä on kyllä ihana kirkko, mutta en ole ihan varma pääsenkö paikalle silloin. Se on torstai, ja ajattelin olla jo Leivonmäellä silloin. Tai ainakin siirtyä Leiviskään sinä iltana. Se on vähän vielä auki, ehtiihän tässä suunnitella.

Soitin Annalle tänään. Hän kertoi yllättäen, että ovat lähdössä huomenna viikoksi Madeiralle Samin kanssa. Ihan loistavaa, että pääsevät lomalle, kun Anna on ollut koko kesän töissä (lopetti vasta viime viikolla), niin ettei heillä ole ollut yhteistä lomaa vaikka kuinka pitkään aikaan. Tekee varmaan parisuhteellekin ihan hyvää. Hassua oli se, että Anna ei ollut puhunut lomastaan mitään, sanoi vain ettei ole halunnut siitä puhua. Nyt en oikein tiedä, kuinka moni siitä sitten tietää. Hannele nyt varmaankin (mutta ei ole sanonut minulle mitään?), mutta ehkä ei sitten kukaan muu.

Itse olen niin kova kertomaan kaikesta elämääni liittyvästä, että en malttaisi olla hehkuttamatta koko maailmalle lyhyttäkin lomaa. Minä jaan kaikkien kanssa kaiken: niin ilot kuin surutkin. Tai en ihan kaikkea. Jotain sentään jää vain itselleni. Ja päiväkirjalleni, jos sillekään. Mutta iloiset asiat kyllä kuulee koko maailma. En voi sille mitään, se vain on minua. Syksyllä olin suorastaan yllättynyt, kun maltoin olla puhumatta Tuomaksesta ympäriinsä. Tai puhuinhan minä siitä jutusta kaikille muille, mutta täällä en mainostanut kovin paljoa, oikeastaan yhtään. Ja se osoittautui hyväksi asiaksi, siis se valikoiva puhumattomuus. Pitäisi harjoitella enemmänkin.