Siskoni lähti ystävänsä häihin, lupasin olla kuskina eli hakea hänet kotiin joskus yöllä. Olen hiukan toimeton, joten ajatuksilla on ollut aikaa lentää edestakaisin kesässä. Ehkäpä aika jakaa muillekin, mitä kaikkea huomaan oppineeni kesän aikana. Asioita on paljon, mutta tässä esimerkkejä:

1) Turku on minulle vieras ja minä vieras Turulle. Niin kiintynyt kuin olinkin siihen kaupunkiin ennen vanhaan, nyt en enää tunne sitä kodikseni. Luulin lapsellisesti, että voisin vain hypätä takaisin entiseen, mutta vajaa vuosi muualla on muuttanut monta asiaa, eikä minulla enää ole siellä vakituista paikkaa. Kaikki muuttuu ja niin sen kuuluu ollakin, vaikka sen myöntäminen tuntuu haikealta.

2) Autossa oleva vika voi korjaantua yön aikana itsestään, jos vain oikein kovasti keskityn toivomaan (When You Wish Upon a Star...). En ole vielä testannut, koskeeko tämä muitakin teknisiä laitteita. Autoni kohdalla ihmeparantuminen tapahtui kahdesti.

3) Työpaikalla voi olla myös hysteerisen hauskaa. Olen nauranut ihanien työkavereitteni kanssa tänä kesänä itselleni monta elinvuotta lisää. Tämä on uusi opetus, sillä olen saanut kuulla kavereiltani paljon ikäviä juttuja työpaikoista. Eikö kivasta työstä sitten puhuta yhtä usein? Kell' onni on, se onnen kätkeköön, vai?

4) En usko, että haluan asua loppuikääni kaupungissa. Kesän aikana on voimistunut aavistus siitä, että olen onnellisempi pienellä paikkakunnalla, missä ihmiset kohtaavat aidommin ja elonkorjuu tuoksuu. Onneksi maaseudulla asuminen ei tarkoita maatilalla asumista, vaikka jotkut tuntuvat niin luulevan. Maatilalle en voisi enää koskaan muuttaa, lapsuus riitti sitä lajia.

5) Hyvän ystävän kanssa asuminen on parhaimmillaan täydellisen hyvää aikaa, pahimmillaan hyvinkin raskasta. Harkitsen tarkkaan, ennen kuin ryhdyn siihen toiste.