Viikonlopun saldo:

- Kaksi päivää korujen myyntiä Ween Maan Wiljaa -markkinoilla.
Satoja kertoja toistetut samat myyntilauseet muuttuvat aina jossain vaiheessa puuksi. Aina. Ja jalkoja särkee. Anturat kipeät.

- Kaksikymmentäviisi minuuttia laadukasta jazzia.
Lauantai-iltana kävin pikaisesti Timo Lassyn keikalla Jazzissa. Olisinpa voinut kuunnella pidempään kuin vajaat puoli tuntia keikasta, se vaikutti hyvältä! Mutta koti kutsui, kun aamulla oli suoriuduttava töihin.

- Yksi syväjäädytys.
En tajunnut, miten kylmä voi syyskuussa olla, joten en pukenut tarpeeksi lämpimästi päälle. Olin kohtalaisen horkassa, kunnes herra työnantajani toi oman talvitakkinsa minulle. Se päälläni olin kuin, noh, myyjätyttö liian iso miesten takki yllään, mutta ainakin minun oli viimeinkin lämmin.

- Yksi julkkisbongaus.
Näin Mikko Kuustosen. Läheltä. Hän oli esiintymässä Paviljongissa olleilla messuilla, mutta minä olin siellä ulkona markkinoilla, joten esityksiä en nähnyt. Hän kulki ohi, kun olimme purkamassa osastoamme. Olin niin väsy, etten pystynyt kuin sisäisesti vingahtamaan, kun rouva työnantajani heitti jonkin ohikulkukommentin.

Nyt olen niin poikki, että jätin menemättä Teatterikoneen syksyn sisäänajoon, vaikka niin olin suunnitellut. Juuri nyt en halua mitään muuta kuin kirjan luettavakseni ja ruokaa. Jälkimmäinen on jo uunissa tulossa, ja ensinmainittuun ryhdyn kunhan tästä nousen.