Huomasin tässä eräänä päivänä, että olen ollut syksyn uuden harrastukseni suhteen harvinaisen pitkäjänteinen. Usein aloitan juttuja, mutta innostus nuupahtaa nopeasti - niin käy erityisesti urheilun suhteen. Mutta olen käynyt uimahallissa aamu-uinnella pian jo kolmen kuukauden ajan kerran tai kaksi viikossa, enkä ole vieläkään kyllästynyt. Olen aika ylpeä itsestäni, tämä on saavutus minun itsekurilleni. Pakko tunnustaa, että välissä oli aika pitkä tauko, kun olin paljon poissa Jkl:stä ja sitten olin pari viikkoa kipeänä, mutta silloinkin mieli teki uimaan, jos se nyt on puolustus. Yhteensä laskin kalenterista uintimerkintöjä 13 syyskuusta marraskuun loppuun, mikä tekee siis keskiarvoksi noin kerta viikkoon.

Hankalalta ne aikaiset aamut tuntuvat yhä vain, mutta uimahallille ei kerta kaikkiaan ole kiva mennä enää kahdeksalta. Silloin nimittäin tulee ruuhkaa. Ideaaliaika on puoli kahdeksan, silloin altaassa on vielä tilaa ja kun kasiksi hallille tulleet ehtivät altaaseen, olen minä jo melkein lähdössä. Silloin ehtii vielä hyvin kymmeneltä alkaviin juttuihin, vaikka syö rauhassa aamupalankin uinnin ja saunan jälkeen. Puoli kasiksi hallille meno vain edellyttää ikävän aikaista heräämistä, uh.

Jyväskylän Liikenne ei usein ilahduta, mutta sattumalta se on tullut edistäneeksi aamu-uintejani huomattavasti. Lähipysäkiltäni nimittäin kulkee kaksi erityistä bussinroa vain muutaman kerran päivässä. Niiden reitti kulkee aivan uimahallin läheltä, toisin kuin normaalisti käyttämäni bussin. Ja kuinka ollakaan, nämä kaksi vuoroa kulkevat arkiaamuisin klo 7:15 ja 7:25, jolloin ehdin uimaan juuri sopivaan aikaan. Täydellistä! Lumi- ja pakkaskelin tultua en nimittäin enää pyöräile, ja kävelymatka aamulla tarkoittaisi hyvin aikaista heräämistä ja vaatisi ehkä vähän enemmän uinti-intoa, kuin minustakaan löytyy. Aamuherätykset ovat muutenkin vaikeita.

Viime viikolla, kun pimeys oikein löi päälle, uinti melkeinpä pilasi aina sen päivän. Minulla oli pahoja heräämisvaikeuksia aamuisin ja nukahtamisvaikeuksia iltaisin, ja uinti veti minut aivan sippiin. Nukuin päivisin kirjastossa poikkeuksellisen sikeää unta poikkeuksellisen pitkissä pätkissä kirjan päällä (minähän siis aina välillä torkahtelen kirjastossa, mutta yleensä vain minuutiksi tai pariksi ja kevyesti). Mutta viime viikolla kuljin aivan unessa ja sen takia tuskaisena niinä päivinä, kun olin aamulla ollut uimassa. Eilen ei onneksi ollut aivan yhtä pahaa unitautia, vaikka uinnin jälkeen vähän väsyttikin. Toivottavasti se oli vain ohimenevä pimeysoire.

Tammikuussa aion taas urheilushoppailla. Ostan uintilaudan (niitä ei saa hallista lainaksi, olen kysynyt) ja uuden uimapuvun, kunnollisen sellaisen.