Kävin tänään uimassa ystäväni kanssa ja olen ihan poikki. Oikeasti, minua koskee sekä jalkoihin että käsiin ja vähän selkäänkin. Sen siitä saa, kun ei urheile: pienikin ponnistelu tuntuu heti. Minä uin 800 metriä ja se oli ihan riittävästi, olen ihan piesty. Samassa ajassa (puolisen tuntia) ystäväni veteli pari kierrosta enemmän. Kai minäkin olisin sen kilometrin saanut rikki, jos olisin vaan jatkanut, mutta ajattelin, että eiköhän ensimmäiselle urheilusuoritukselle sitten kesäkuun riitä vähän vähempikin.

En ole käynyt uimahallissa vuosikausiin, Jyväskylän Aalto Alvarissa viimeksi lapsena. Ilman silmälaseja tunnen itseni siellä avuttomaksi, siksi pyysin ystäväni auttamaan ensimmäisellä kerralla. Oli turvallisempi olo, kun joku osoitti mistä mennään minnekin, mikä on saunan ovi ja miten suihku toimii. Tänään olimme maksaneet koko uimahallin käytöstä, joten leikimme myös kylpyläpuolen porealtaassa ja laskin jopa liukumäestä. :)

Siinä uida räpiköidessä ei paljoa järkeviä ajatuksia samalla tule ajateltua. Ei ainakaan mitään työasioita, mutta veden väriä kyllä ihastelin. Miten uimahallin vesi voikin olla niin sairaan, jotenkin luonnottoman kirkkaan turkoosia? Nättiähän se oli, totta kai, mutta järvivedessä uimaan oppineena en oikein totu tuohon kirkkaaseen turkoosiin. Kun edellisestä uintikokemuksesta on jo huomattavan kauan aikaa, yllätti veden tuntu myöskin minut. Vesi on kyllä kiehtova elementti. Niin kevyt ja niin kirkas, mutta silti niin kovin raskas. Venyttely vedessä tuntui ihanalle, kaikki oli niin kovin pehmeää.

Huolimatta nyt juuri kivistävistä lihaksista (en uskalla edes ajatella särkyä huomenna!) aion ainakin yrittää saada uinnista jonkinlaisen säännöllisen harrastuksen. Uimahalliin pääsee aamu-uinnille halvemmalla, ja erään toisen ystäväni kanssa aiomme aloittaa aamu-uinnit ensi viikolla. Aalto Alvari on aivan yliopiston vieressä, joten kilometri altaassa on erinomaisen hyvä tapa aloittaa päivä. Jos saisin itseni kerran tai kaksi viikossa liikkeelle aamuisin, niin olisin sankari. Täydellisestä liikunnan harrastamattomuudesta edes johonkin säännöllisyyteen! Uinti tekisi niin kovin hyvää istumatyössä kipeytyville hartioille. Onhan uintikamojen raahaaminen loppupäivän ajan vähän kurjaa, mutta jospa sen nyt kestäisi.

Koska liikunta kuin liikunta edellyttää shoppailua (sic!), olen huomenna menossa urheiluliikkeeseen. Haluan uimalakin, se säästää hiuksia. Ystäväni suositteli ja minähän olen heikko. Käyn ainakin katsomassa niitä, kun kuitenkin pitää käydä etsimässä pyörään lukkoa.