Ainejärjestön hallitus yllätti minut niin että menin aivan sanattomaksi. Vietimme eilen hallituksenvaihtoiltamaa mukavassa ruokakuppilassa, ja hallitukseni (kai saan sanoa vanhaa hallitusta omakseni?) oli ostanut minulle ihanan lahjan. Sain kultamitalin, sellaisen sinivalkeassa nauhassa roikkuvan, jonka takana luki I P (eli ensimmäisen luokan puheenjohtaja :). Se oli minusta ihanista ihanin lahja, jota katsoessani nieleskelin liikutusitkua. Lisäksi sain hienon, vihreän raipan. Kyllä, sellaisen raipan, jollainen minullakin oli joskus, kun vielä harrastin ratsastusta. Naurusta ei meinannut tulla loppua - raippa on oikeasti aika osuva kuvaus roolistani puheenjohtajana. Olen kyllä koettanut olla kiltti, mutta välillä minulla on mennyt hermot pahasti ja olen todellakin menettänyt malttini useammin kuin kerran. Ja olen pakottanut muutkin liikkeelle ja tekemään asioita järjestön eteen. Raippa on loistava lahja!

Mieltä lämmittivät puheenvuorot, joissa jokainen hallituslaiseni kiitti ja kehui puheenjohtajaansa. En minä eilisiä juhlia sen takia järjestänyt, että saisin itse olla valokeilassa, vaan kiittääkseni hallitustani, jota ilman en olisi voinut tehdä yhtään asiaa koko kuluneena toimintakautena. En ole ihan varma, sainko sanottua sen tarpeeksi painokkaasti eilen. Toivottavasti olen sanonut sen jo aiemminkin.

Tällä viikolla olen myös ollut arpaonninen. Se on hyvin harvinaista minun kohdallani. Ilmeisesti tarpeeksi sinnikäs nettikilpailuihin osallistuminen kannattaa ennen pitkää, sillä tällä viikolla sain ensin kirjeen ja sitten paketin: olin voittanut arvonnassa käsivoidetuotepaketin! Kolme erilaista käsivoidetta tulivat kuin tilauksesta tähän vuodenaikaan, jolloin kädet tuntuvat koko ajan kuivilta, kynsinauhat rispaantuvat ja kynnet lohkeilevat. Välillä usko nettiarvontoihin hiipuu, mutta ilmeisesti niissä tosiaan oikeasti arvotaan palkintoja ja jotkut saavat jotain. Pientähän käsivoidepaketti on, mutta tässä elämässä pienikin on paljon.