Omistan ihanan, vanhan villakangastakin. Rakastan sen sammalenvihreää väriä ja kaksoisnapitusta, ja olen pitänyt sitä vuosikausia. Siskoni osti sen kirpputorilta Järvenpään-vuosinaan, siitä on siis yli 7 vuotta aikaa. Kun hän kyllästyi, minä aloin pitää sitä, ja olen käyttänyt vihreää ihanuustakkiani useita vuosia. Se on villakangastakki, mutta vuori on niin revennyt, ettei siitä enää oikein voi puhua, ja villaosuuskin alkaa olla kulunut melkoisen ohueksi. Siksi olen pitänyt sitä välikausitakkina ennen varsinaisen talvitakin käyttöönottoa. Sellaisessa säässä kuin nyt, toisin sanoen, kun vielä on lämmin mutta ei silti ole.

Tähän syksyyn asti olen viihtynyt takissani ihan hyvin. Parina viime päivänä vain olen väsynyt siihen. Ensimmäistä kertaa minua on alkanut vaivata sen kuluneisuus, repaleinen vuori, säkkimäinen malli ja nuhjuinen pinta. Se korostui eilen, kun Helsinkiin tultuani kuljin hiukan kaupoissa. Miten ihania, hyvin istuvia, lyhyitä ja kauniita takkeja kaupat ovatkaan täynnä juuri nyt! Kivan takin löytäisi 50-70 eurolla. Ja minulla on tämä vanha sammal ylläni, joka erityisesti hameen kanssa pidettynä tekee minusta vihreän perunasäkin...

Mutta valitettavasti maailma on kylmä: minulla ei juuri nyt ole 50-70 euroa ylimääräistä. Rahatilanteeni ei ole toivoton, mutta uuden takin ostaminen olisi tuhlaamista. 50-70 euroa on todella suuri lohkaisu kuukausibudejtistani. Miksen voi vain hyväksyä sitä, että olen köyhä ja en voi aina toteuttaa vaateunelmiani?! Jos nyt ostan takin, en voi sortua mihinkään kirjamessuilla, ja siellä minä haluan sortua johonkin... Olen säästänyt sitä varten ja kirjamessut sitäpaitsi ovat parasta mitä tiedän. 

En halua olla ihminen, jonka onnellisuus on kiinni rahasta. Minullahan on kaikkea, ja vanha takkini on maailman kauneimman värinen. Haluaisin kuluttaa vähemmän ja olla välillä vähemmän turhamainen, koettaa muistaa ettei uusi takki tee minusta parempaa ihmistä. Siksi yritän nyt vielä kituuttaa tuolla vihreälläni. Jospa tämä on vain vaihe, päähänpisto. Kirjamessujen jälkeen saan palkan, sitten voin katsoa tilannetta uudestaan. Mutta ei nyt, ei heräteostoksia niin kuin usein teen.

Anteeksi turhamaisen ihmisen tyhjäpäinen valitusvirsi, mutta näin tästä takkiasiasta unta viime yönä, piti saada jonnekin purkaa.

Edit. noin klo 18. Plaah, totta kai kiertelin tänään Kampissa ystäväni kanssa ja totta kai löysin ihanan takin... Huokaus. Maltoin kuitenkin olla ostamatta. Mutta se oli aivan minun näköiseni takki! Ei ole kivaa olla köyhä, mutta itsepä olen polkuni valinnut.