"- - viehättävä pienoisromaani islantilaiseen tapaan; monta siinä tapetaan." luonnehtii lukemieni saagojen kääntäjä Antti Tuuri erästä näistä neljästä saagasta. Verta ei tosiaan viikinkisaagoista puutu.

Saagojen lukeminen on kielensä takia mukavaa vaihtelua nykykirjallisuuteen. Suurin osa nimistä menee minulta ohi, koska en osaa lausua niitä edes mielessäni. Niinpä sekoitin henkilöitä moneen kertaan ja jouduin palaamaan taaksepäin ja lukemaan hitaammin. Kuten vanhoissa teksteissä ainakin, on myös saagoissa tärkeää mainita aina kuka on kenenkin poika ja mitä sukua ihmiset ovat. Nimien paljous on raskasta.

Nimet ovatkin ainoa asia, joka saagoissa on vaikeaa. Muuten ne ovat herkullisen yksinkertaisia: tapot ja taistelut ja kuolemat vain todetaan, dramatisointiin ei turhaan käytetä aikaa. Samalla saagat avaavat mielenkiintoisen ikkunan viikinkien maailmaan, sen tapoihin ja rytmiin. Valitettavasti ikkuna on vain kovin kapeasti raollaan. Minua vaivasi kauheasti, ettei saagoissa puhuta naisista juuri ollenkaan, ei arjen töistä tai yksityiskohdista. Sellaiset eivät olleet runojen tai saagojen arvoisia, ei niitä ollut tarvetta tallentaa. Saagoja tehtiin urotöistä ja erityisen kunniakkaista henkilöistä, ei naisten töiden järjestelyistä tai arkipäivän aterioista. Ehkäpä saagat paljastavat naisten maailmasta nimenomaan sen, ettei se ollut arvostettua. Naiset ovat saagoissa vain kauppatavaraa, vain väline suhteiden luomiseen ja perillisten saamiseen. Erityisesti mainitaan vain yksi nainen, Helga Kaunis, jonka sanotaan olleen kaunein nainen Islannissa koskaan. Huonosti kävi silti hänellekin, ei auttanut kultainen tukka.

Tunnetuin kirjan saagoista on nimitarina Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga. Siinä onkin kieltämättä jopa elokuvallisia aineksia, jos tarinaa vain hiukan pullistaisi toteavan paljaan tarinankertojan tekstin lisäksi. Tämä saaga on romanttinen ja kaunis rakkaustarina, jossa tapellaan ja tapetaan estoitta ja  joka on kääntäjän mukaan tunnetuin islantilainen saaga maailmalla.

Myös Aamunkajo on näemmä lukenut näitä saagoja.