Minä en seuraa urheilua juuri lainkaan. Meneillään olevat hiihdon MM-kisat saavat liukua omilla laduillaan, en minä niitä katso. Jonkun Virpi Kuitusen sivakointi ei vähempää voisi kiinnostaa. Mutta Hannu Mannisen menestyksestä iloitsen. Jostain syystä olen jo vuosikausia sympannut häntä, samoin kuin muita yhdistetyn miehiä kuten Jaakko Tallusta ja aikanaan Samppa Lajusta (joka on Jyväskylästä). Eilen Hannu Manninen voitti elämänsä ensimmäisen henkilökohtaisen mitalin arvokisoista. Hirmu hieno homma! Rassukka on voittanut varmaan tsiljoona maailmancupia, mutta aina jotenkin mokannut arvokisoissa. Hannu Mannisen sisko Pirjo Manninen on myös suosikkilistallani, mutta naisten hiihto ei muuten jaksa kiinnostaa. Jokin noiden rovaniemeläissisarusten "tavismaisuudessa" on niin sympaattista, että en voi olla pitämättä heistä. En minä silti yhdistetyn kilpailuja aktiivisesti televisioista seuraa, mutta bongailen vain heitä koskevia uutisia.


Kuva Pirjo Mannisen kotisivuilta, vähän pienennettynä.

Hiihdon jälkeen alkavat myös taitoluistelun MM-kisat. Silloin saatan jopa löytää itseni television äärestä. :) Taitoluisteluinnostukseni on melko tuore ja lähes kokonaan Henriikan ja Aada-Marian ansiota, mutta voisi sitä hullummistakin asioista varmaan pitää, eikös? Kiira Korpi on tietty oma lukunsa, mutta minun suosikkini on kyllä Susanna Pöykiö.

Eli lyhyesti sanottuna: minustakin löytyy penkkiurheilija, mutta melko valikoiva sellainen. Tänään Sapporon ohjelmassa on kai mäkihyppyä, oih ja voih miten boring...

Päivitetty vuodatus.net toimii niin nopeasti, että olen melkein hämmentynyt. Hienoa!