Pääskysiä! Sehän on perinteisesti kesän merkki, eikös? Mutta kun on vasta toukokuu ja ilmassa on vielä vähän viileyttä ja kaikki on vielä tuoretta, niin ehkä tämä on sitä kevätkesää. Ei enää kevät mutta ei aivan kesäkään. Maailma on ihanan vihreä, minä rakastan vihreää väriä. Vihreässä on parasta kaikki sen eri sävyt: keväällä kaikki on aivan vaaleanvihreää, juuri kasvamassa ja nuorta ja elinvoimaista.

Oli nyt kevät tai mikä tahansa, ajatukset ovat silti suurimman osan aikaa hyvin kesäisiä. Ajattelen tulevaa työpaikkaani aika paljon. Se tuntuu tulevan esiin joka paikassa: tänä aamuna isä toi erään lehden, jossa oli juttu sieltä. Ensimmäistä kertaa huomasin tänään, että minua saattaa jopa hiukan jännittää. Ei paljon, en pelkää Sarkaa, mutta ainahan uudet asiat vähän jännittävät, ja saavatkin jännittää. Olen saanut museosta heidän viime vuoden vuosikirjansa, alkaisi varmaan olla aika lukea se.

Ihan varma kesän merkki on se, että minun tekee hulluna mieli campari-tuoremehua.