Elokuvaan verrattuna kirjan henkilöt olivat - kuten tavallista - paljon syvemmin kuvattuja. Erityisesti Isabellan ja Catherinen ystävyys pääsee minusta kirjassa enemmän oikeuksiinsa. Kenraali Tilneyn erityinen Catherineen kohdistuva hemmottelu ja huomio korostuu myös kirjassa paremmin. Silti minun täytyy sanoa, että pidin ehkä enemmän elokuvasta, sillä romaanina tämä ei kyllä ole Austenin parhaita, ei mitenkään. Elokuvassa on nostettu esiin kirjan parhaat puolet: huumori, Henry Tilneyn sarkastinen vitsikkyys, Catherinen naiivius ja viaton ihastuminen Tilney'in. Samoin Catherinen mielikuvituksen jylläävää voimaa nostettiin enemmän esiin elokuvassa alusta asti mainioilla unikohtauksilla.
Pidän kirjan henkilöistä. Sekä Tilneyn sisarukset Eleanor ja Henry että päähenkilö Catherine Morland ovat ystävällisiä, hyviä ihmisiä, jotka lukevat paljon ja viettävät rauhallista, pröystäilemätöntä elämää. Teeskentely ja vallan- ja rahanhimo inhottaa heitä kaikkia. Tunnen syvää sympatiaa ja kumppanuutta kaikkiin kolmeen (erityisesti Henryyn, kuten on tullut jo selväksi moneen kertaan :).
Ei tämä huono kirja ole, vallan suloinen romanttinen komedia kyllä, mutta ei myöskään esimerkiksi Ylpeyden ja ennakkoluulon veroinen. Muutamia hyviä lainauksia, kuolemattomia Austen-sitaatteja löytyi, kuten tuo yläpuolella oleva Tilney-lause. Teemakesää viettävälle kirja sopi erittäin hyvin.
Juonesta voitte lukea enemmän vaikkapa tästä jutusta, jonka kirjoitin luettuani NA:n englanniksi.
Kuva on täältä.
