Olen saanut tänään vieraan, joka on ensimmäistä kertaa luonani tässä asunnossa. Koirani Murren nimittäin. Hain sen tänä aamuna vanhempieni luona, missä se tavallisesti asuu, vein eläinlääkäriin ja nyt tulimme käymään minun kämpälläni hetken ennen kuin jatkamme matkaa yliopistolle. Murre saa tutustua akateemiseen maailmaan, sillä meillä on folkloristikerhon tapaaminen, jonne joudun ottamaan sen mukaan. Ajan sitten sen jälkeen takaisin maalle ja tulen huomenaamulla takaisin.


Kuvassa Murre-Murad-Murtsi pari kesää sitten. Samannäköinen se on nykyäänkin, tosin tällä hetkellä toinen silmä on ruskea (terve) ja toinen siniharmaa (tulehtunut).

Reilu kaksi viikkoa sitten Murre satutti silmänsä. Sitä ei pysty sanomaan kukaan, mitä oikeastaan tapahtui, sillä ulkona juostessa koiralla on miljoona vaihtoehtoa, mihin silmänsä työntää. Se vain oli sen satuttanut. Isä vei koiran lääkäriin, se sai silmätippoja ja suunkin kautta annettavia antibiotteja, mutta minusta sen silmä ei ole parantunut kunnolla. Niinpä soitin maanantaina ja sain ajan eläinklinikalle tänne. Niin hyvä lehmienlääkäri kuin meidän "perhelääkärimme" onkin, niin pienistä koirista hän ei aina tunnu olevan varma, joten halusin käyttää Murren jossain muualla tutkittavana. Kallistahan tästä tulee, sillä maalaiseläinlääkäri veloittaa noin puolet siitä mitä kaupunkilainen klinikka, mutta minkäs teet. Silmä on sen luokan juttu, ettei sitä hoitamattakaan voi jättää.

Niinpä Murren silmä tutkittiin tänään huolella ja todettiin, että se yrittää parantua, mutta jostain syystä ei onnistu. Ehkä lääkkeet eivät ole jostain syystä tehonneet tms. Murre sai uudet tipat ja kontrollikäynnin ensi maanantaiksi. Olisin vararikossa ennen kuin koirani on terve, elleivät vanhempani osallistuisi kuluihin. Hoidattaisin tietenkin koirani, vaikka joutuisin maksamaan sen yksinkin, mutta kyllä nuo hinnat silti kirvelevät. Tämänpäiväinen käynti maksoi 64 euroa. Siitä lääkkeen osuus oli reilut 7 euroa, kaikki loput sitten klinikkamaksuja.