"Täytyy tietää, milloin jokin vaihe on tullut päätökseen. Ajanjakson ohi, ovi suljetaan, yksi luku elämästä on takanapäin - ei ole tärkeää mitä nimeä käyttää, vaan tärkeää on jättää menneisyyteen ne elämän hetket, jotka ovat jo kuluneet ohi. Vähitellen aloin ymmärtää, etten voinut palata ajassa taaksepäin ja saattaa kaikkea ennalleen: nuo kaksi vuotta, jotka olivat aiemmin tuntuneet loputtomalta kidutukselta, alkoivat nyt näyttää todellisen tarkoituksensa.
     Ja niiden tarkoitus ulottui paljon avioliittoani laajemmalle: jokainen mies ja nainen on yhteydessä energiaan, jota monet kutsuvat rakkaudeksi, mutta joka on itse asiassa sitä raaka-ainetta, josta maailmankaikkeus on rakennettu. Tuota energiaa ei voi manipuloida - se johdattaa meitä lempeästi ja siinä piilee kaikki se mitä opimme tässä elämässä. Jos yritämme ohjata sitä haluamaamme suuntaan, osanamme on epätoivo, turhautuneisuus ja pettymys, koska energia on villi ja vapaa."

Paulo Coelho on brasialialainen kirjailija, jonka kirjat ovat myyneet valtavasti ympäri maailman. Zahir (täältä voit lukea kirjan alun haluamallasi kielellä, käännöksiä on aikas paljon) oli kuitenkin ensimmäinen Coelhoni, mutta tuskin viimeinen. Alkemisti täytynee ainakin lukea jonain päivänä.

Zahir kertoo pakkomielteestä. Tarina kertoo kirjailijasta, menestyneestä, rikkaasta naistenmiehestä, jonka vaimo jättää hänet yllättäen ja ilman mitään viestiä. Vaimon löytämisestä tulee kirjailijalle pakkomielle, zahir, asia joka on pakko selvittää. Avukseen hän saa vaimoonsa rakastuneen Mihailin, joka kuulee ääniä ja levittää rakkauden energian sanomaa pariisilaisessa kahvilassa ja kaduilla.

Enemmän kuin pakkomielteestä, Zahir kertoo minusta muutoksesta. Kirjailija kasvaa ymmärtämään vaimoaan ja omaa rakkauttaan paremmin. Pitkät selostukset rakkauden energian filosofiasta tai aatteesta tai uskonnosta, miksi ikinä sitä haluaa kutsua, menivät minulta vähän ohi. En oikein ymmärtänyt niiden tarkoitusta, ehkä en vain juuri nyt ole rakastunut sillä tavalla, että ne kolahtaisivat.

Coelhon teksti on sujuvaa ja kaunista luettavaa. Kirjasta jäi talteen useampiakin lainauksia.

"Ja ollessani keskilaivassa tajuan yhtäkkiä jotain äärimmäisen tärkeää: katedraali olen minä, se on jokainen meistä. Me kasvamme, muutamme muotoamme, huomaamme itsessämme joitakin heikkoja kohtia jotka vaativat korjausta, emme valitse aina parasta vaihtoehtoa, mutta jatkamme kaikesta huolimatta eteenpäin ja yritämme pitää itsemme suorassa, ojennuksessa, voidaksemme kunnioittaa, ei seiniä, ovia tai ikkunoita, vaan niiden rajoittamaa tyhjää tilaa, sitä tilaa missä palvomme kaikkea meille kallista ja tärkeää.
     Niin, me olemme katedraali, ei epäilystäkään. Mutta mitä on minun sisäisen katedraalini tyhjässä tilassa?
     Esther, Zahir."