Niin siinä vain kävi, että Yle pelasti minut elämästä ilman televisiota. Yle perusti Yle Areenan ja laittaa Serranon perheen jaksot sinne katsottavaksi.
Sarjan juonet ovat yleensä aika kömsyjä, tarinat saippuamaisesti ylinäyteltyjä enkä edes osaa sanaakaan espanjaa, mutta ei se mitään. Serranon perheessä on jotain niin vilpittömän tyhjäpäistä, että en voi olla nauttimatta. Ihan toisenlaista tv-katselua kuin esim. Gilmoren tytöissä, jonka ilmestyneet tuotantokaudet löytyvät kaikki hyllystäni. Serranoja katson silloin jos aikaa on, eikä katsoessa ainakaan tarvitse ajatella mitään.
Mutta hups, otin kuvan sarjan virallisilta sivuilta ja satuin näkemään spoilauksia tulevilta tuotantokausilta. O-ou! Aikamoista! Onneksi en osaa espanjaa, niin en joutunut pahasti juonipaljastusten tahattomaksi uhriksi.