Takana näkyy kadun toinen puoli, jossa on omakotitaloja, tällä minun puolellani on kerrostaloja, joista suurin osa on KOAS:n ihastuttavaa arkkitehtuuria. Asuinalueeni on kai joskus ollut trendikäs ja suosittu, ainakin paikallisjulkkis Mauri Pekkarinen on joskus menneisyydessä kuulema asunut tällä kadulla.

Työpöytäni on ikkunaa vasten. Pöytä on sininen ja se on ala-asteenaikaisen opettajani vanha pöytä, jonka ostin huutokaupasta. Pöytä menee hiukan ikkunalautani alle. Pöydällä pitäisi olla vain läppäri ja Peppi-aiheinen kirjoitusalusta, mutta kummasti rojua aina kertyy. Nytkin vieressäni on penaali, kirjoja, monta eri tulostusversiota tutkimussuunnitelmasta, muistikirja, yksi kopioitu artikkeli, palovaroittimen suojus, muutama pala valkoista Tobleronea... Listaa voisi jatkaa leveän ikkunalautani tavaramäärällä. Valkoinen ikkunalauta olisi ihana, jos sen saisi pidettyä siistinä. Minulla vain on tapana jättää asioita lojumaan, kun niille ei muka ole oikeita paikkoja. Näin pienessä kodissa vain vähäinenkin epäjärjestys aiheuttaa inhottavan sotkuisen tunteen.

Mutta se siitä, tärkempää kuitenkin on kertoa, että ikkunalaudalla edessäni on pari kirjapinoa: toinen tutkimusuunnitelmaan liittyviä, toinen Sandman -albumeja. Toisessa päässä ikkunalautaa on muutama valokuva kehyksissä. Työpöytäni vieressä seinällä on Albert Edefeltin Kuningatar Blanka.

Työpöydän nurkassa, tai oikeastaan ikkunalaudan nurkassa työpöydän päällä on uusin sisustushankintani, pieni koristelamppu. Löysin sen kirpparilta tänä syksynä ja tein elämäni ensimmäisen kerran itse "sähkötöitä" eli vaihdoin siihen pistokkeen. Tässä kuvassa lamppua vartio kotimaskottini, joka yleensä viihtyy päivisin sängyn päällä: Herra Hakkarainen, oma Kunnas-suosikkini.